Menu


Taidepelit ja taidepelien taide

Aug 20th 2011

Alkuun karsea yleistys ja selvitys nykytilasta: pelit eivät ole taidetta - eivät ainakaan aktiivisen harrastajajoukon ulkopuolella. Pelit ovat taidemuotona vielä kurahousuasteella, ja vaikka esim. Ranskassa pelituotantoihin jo myönnetäänkin taiteellisia apurahoja, nähdään koko media yleisesti ottaen ainoastaan viihteenä.

Pelimedian kurahousuissa on kuitenkin meneillään kova potkiminen. Työkalujen käytön ja levityksen helpotuttua on maailmaan putkahtanut suuri joukko pelejä, jotka on tehty taidetarkoituksessa. Tyypillistä näille peleille on selkeästi tunnistettava graafinen toteutus, minimalistiset kontrollit sekä kasibittinen ääniraita. Siis hieman C64-tyyliä mukaileva toteutus.

Miksi tehdä peli, joka suuren yleisön silmissä näyttää ja tuntuu karmealta? Yksinkertaisin syy on varmaankin tuotantotekninen näkökulma. Pelattaessa alhaisemmalla resoluutiolla on grafiikan, ja varsinkin animaation. työstäminen huomattavasti joutuisampaa. Taidepelit ovat miltei poikkeuksetta erittäin pienien tiimien, usein vain yhden hengen, toteuttamia, eikä heidän vuorakausiinsa mahdu montaa tuntia. Budjettien ollessa sipsipussin luokkaa on pelkistetty tyyli fiksu valinta, jos pelin joskus haluaa saada kovalevyltään ulos.

Toinen syy on taidepelien genreytyminen, jonka seurauksena tietty graafinen esitystapa - siis se pikselimössötyyli - yhdistetään välittömästä taiteeseen. Onhan valokuvauksessakin mustavalkoinen kuva välitön merkki taiteen läsnäolosta. Internetissä on tuhannen tuhatta peliä vapaasti pelattavissa ja taidepelin on syytä heti kättelyssä näyttää olevansa taidepeli, ennen kuin käyttäjän nanosekunnin kärsivällisyyspiikki tulee täyteen.

Kolmas - ja tietenkin se perimmäisin - syy on itse media. Siinä missä sarjakuvan omaksi mediakseen tekevä tekijä on "ruutujen välissä", on pelien pelien Juttu pelinomaisuus (gameplay). Peli ei ole interaktiivinen elokuva, digitaalinen teatterinäytös tai epälineaarisesti etenevää musiikkia; peli on peli, ja pelistä pelin tekee pelaaminen. Toisin sanoen korostaakseen taidepelin olevan peli, on sen tekijä karsinut teoksensa mediaan kuulumattomasta osa-alueista, jolloin päälimmäiseksi kokemukseksi jää itse pelillisyys. Teoksen synnyttämä kokemus syntyy kokeilemisesta, tekemisestä, interaktiivisuudesta - siis pelaamisesta.

Sokerina pohjalla pikakurssi taidepeleihin. Suurin osa peleistä on täysin ilmaisia.
Passage
Is It Time?
Braid
I Wish I Were the Moon
The Majesty of Colors
VVVVVV

« Back to post listing