Menu


Hiljaa hyvää tulee – keinotekoisen hitauden hyödyntäminen käyttöliittymässä

3.11.2017

Olen työssäni pari kertaa saanut koodarin leuan loksahtamaan kertoessani kehitettävän sovelluksen olevan liian nopea. IT-alan ammattilaisten ajasta suuri osa kuluu tahmaisten järjestelmien ja prosessien tehostamiseen, jolloin ajatus liian nopeasta käyttöliittymästä kuulostaa absurdilta. Tokihan käyttöliittymän tulee olla aina mahdollisimman tehokas, eikö?

Käytännössä useimmiten nopeus toki on etu. Kun googlaamme tietoa tai tarkastamme kellonajan, tulee tapahtuman olla välitön. Arkisissa ja usein toistuvissa tapahtumissa hitaus koetaan ajan haaskaamiseksi - hitautta kannattaisi kuitenkin ajatella harvinaisena herkkuna, jota hyödyntämällä tarkoin harkituissa tilanteissa voidaan parantaa käyttökokemusta.

Hitaus voi olla lupaus arvosta

Useimmat ihmiset arvostavat aikaansa – onhan se tunnetusti rahaa. Käänteisesti ajan arvostaminen tarkoittaa sitä, että aikaa vieviin asioihin myös yhdistetään vaikutelma sen arvosta, jolloin perusteltavista syistä hitaammin tapahtuva asia voidaan tietyissä olosuhteissa nopeampaa laadukkaammaksi. Malliesimerkki tästä on ravintolassa käynti; hienossa ravintolassa ruoka valmistuu hitaammin kuin kulmagrillissä.

Sadantuhannen Euron tilisiirron ajatellaan olevan hitaampi kuin parin Euron kahvimaksu

Kuten viiden tähden ravintolassa, myös käyttö­liittymien osalta tietyissä asioissa odotetaan hitautta. Sadantuhannen Euron tilisiirron ajatellaan olevan hitaampi kuin parin Euron kahvimaksu, vaikka järjestelmä­mielessä niillä ei ole mitään eroa. Jollain primitiivisella tavalla ihminen ilmeisesti ajattelee valtavaa tukkoa rahaa, joka nyt vain yksinkertaisesti valuu hitaammin tililtä toiselle.

"Liian nopeasti" toimiva käyttöliittymä aiheuttaa epäilyksen siitä, menikö toiminto oikeasti perille. Olemme arkielämässä tottuneet siihen, että tärkeiden asioiden kanssa tehdään tarkastuksia ja tupla­tarkastuksia, joihin luonnollisesti kuluu aikaa. Jos tärkeäksi koettu asia tapahtuu silmänräpäyksessä, syntyy tunne hutiloinnista.

Kyse on täysin tunteesta. Käyttökokemus syntyy tunteesta, ja jos koettu tunne tapahtuman nopeudesta on väärä, menevät taustajärjestelmiin panostetut miljoonat hukkaan. Suunnittelijan tulee osata tunnistaa ne tilanteet, joissa prosessin odotetaan tunnetasolla hieman kestävän ja siten tukea tätä odotusta.

Jännitys luo pohjan kokemukselle

Toinen näkökulma hidastelemiseen on tietynlainen jännityksen rakentaminen, tunnetilasta toiseen hitaasti siirtyminen. Ihminen on luonnostaan huono vaihtamaan tunnetta tai näkökulmaa aivan lennosta, ja näin tapahtuessa on useimmiten kyse adrenaliinihuuruisesta vaaratilanteesta. Hidasta etenemistä yksinkertaisesti tarvitaan erilaisten siirtymien välillä.

Skyscannerin tylsähkö hakunäkymä Skyscanner esittää hakukohteidensa kattavuuden varsin suureellisesti, mutta haku on vailla jännitystä.

Siirtyminen mielentilasta toiseen kestää aikaa. Ilmiö on kaikille tuttu lomamatkailusta: tunne lomalla olemisesta alkaa pakkaamisen ja lentokentän rituaaleista, joissa edetään tasaisen varmasti kohti makoilua uima-altaalla satee­nvarjo­drinkki kourassa. Taannoin suorittamassani matkustamiseen liittyvässä käyttäjät­utkimuksessa tulikin toistuvasti ilmi käyttäjien tarve kokea jonkinlainen siirtymän hetki paikan A ja B välillä.

Digitaaliset rahapelit luovat animoidulla hitaudella illuusion satunnaisuudesta

Ilmiö on tuttu myös lyhytkestoisemmissa tilanteissa. Kauhuelokuvan katsominen tai lottoaminen tuskin olisi järin suosittua ilman hitaasti ajan kanssa kypsytettyä jännitystä. Jopa modernit rahapelikoneet pyörittävät erilaisia animaatioita luodakseen illuusion taustalla tapahtuvasta arvonnasta, vaikka todellisuudessa pelin lopputulos noudetaankin palveluntarjoajan palvelimelta jo käynnistysvaiheessa.

Jännityksen rakentaminen hidastamalla on myös tyypillistä erilaisissa kirjoituksissa ja videopätkissä. Teoriassa tämäkin kirjoitus olisi ollut mahdollista tiivistää alle kymmeneen ranskalaiseen viivaan, mutta tällöin itse kokemus olisi varmasti ollut jotain aivan muuta. Jännityksellä luodaan käyttäjälle hetki omaksua kokemaansa tai valmistautua seuraavaan tapahtumaan.

Hitauden hyödyntäminen suunnittelussa

Miten keinotekoisen hitauden tuomia hyötyjä sitten voi hyödyntää digitaalisissa käyttöliittymissä?

Ensinäkin on tunnistettava otolliset tilanteet, sillä suurimmassa osassa tapahtumista hitaudesta on suoraan sanoen pelkkää haittaa. Hitauden lisääminen joka hemmetin napin­painallukseen alkaa hyvin pian korpeamaan, kun taas esimerkiksi kerran vuodessa saapuvan bonuslaskelman ilmaiseminen ostoista kertyvällä palkilla olisi parempi käyttökohde.

Erinomainen esimerkki hitauden toimivasta hyödyntämisestä löytyy matka­vertailu­sivustoista. Kun käyttäjä käynnistää haun, ilmestyy ruudulle valtava lataus­­animaatio, jossa kerrotaan sivuston rouskuttavan läpi kymmeniätuhansia varaussivustoja. Palvelu luo tunteen massiivisesta työstä, josta käyttäjä ei olisi ilman palvelua voinut mitenkään selviytyä – ja jonka hedelmistä käyttäjä on pian etuoikeutettu nauttimaan (samalla kun katselee hieman mainoksia). Todellisuudessa valtaosa tiedosto on indeksoiduissa, esiladatuissa tietokannoissa, ja käyttö yks-kaks muuttuukin viiveettömäksi, kun käyttäjä muuttaa hakuehtojaan.

Momondon arvontamainen hakunäkymä Momondon hitaahko haku löytää jatkuvasti halvempia hintoja, luoden vaikutelman valtavasta työstä, jonka sivusto tekee käyttäjän puolesta.

Yksinkertaisin hidastelutapa on koodata käyttöliittymään pieni viive. Viiveen kesto tulee rajoittaa noin 600 millisekuntiin, sillä muutoin käyttäjä kokee tilanteen käyttöliittymän reagoimattomuutena. Ohjelmallisesta viiveestä voi olla hyötyä myös käyttöliittymän yhden­mukaistamisessa esimerkiksi silloin kun yksittäinen kokonaisuus järjestelmässä toimii huomattavasti toisia nopeammin, saaden kaikki muut osat vaikuttamaan tahmaisilta.

Toinen tapa on jonkinlainen lataus­animaatio, kuten kaikille tuttu latauspalkki (progress bar). Visuaalisen ilmaisimen suurin etu on sen viesti järjestelmän tilasta, jolloin käyttäjän ei tarvitse arvailla, tekeekö kone jotakin vai ei. Lataus­animaatiota kannattaa hyödyntää hidasteissa, jotka ovat kestoltaan noin 1–10 sekuntia, ja hidasteen kesto tulee suhteuttaa suoritettavan tehtävän koettuun raskauteen ja arvoon. Yleisesti ottaen voisi sanoa, että yli 7 sekunnin mittaisen hidasteen toteuttamiselle tulisi olla jo melko painava syy.

Edistynein tapa on yhdistää lataus­animaatio itse käyttöliittymään, kuten esimerkiksi ruletissa tai TV:n lottoarvonnassa on tehty. Tällöin käyttäjä ei koe odottavansa jonkin asian tapahtumista, vaan käyttötarkoitus nivoutuu yhteen odottamiseen, luoden tunteen luonnollisesti tilasta toiseen soljumisesta.

Matkailusivusto Momondon lentohaussa hakutulosten etsiminen on yhdistetty varsin toimivasti yrityksen brändiin. Ensimmäiset hakutulokset lennoille ovat aina järjettömän kalliita, mutta hiljalleen sivusto löytää tuhansien(!) lentojen massasta toinen toistaan edullisempia matkoja. Jännittävä hinta-arvonta luo tehokkaasti tunteen aina vain halvemmista hinnoista, ja haun lopputulos näyttää suorastaan ilmiömäiseltä tarjoukselta, kun käyttäjän muistissa on vielä alkuvaiheen ryöstöhinnat.

Yleisesti ottaen animaation hyödyntäminen on miellyttävin tapa luoda hitautta, johtuen sen aikapohjaisesta luonteesta. Hieman ironisesti animaation käytöstä löytyy esimerkkejä juuri palveluista, joissa yritetään tehdä todellisuutta nopeamman tuntuisia; puhelimen sovellusten käynnistyksen yhteydessä tapahtuvat siirtymät, feidaukset, luovat tunteen tilasta toiseen siirtymisestä, samalla kun laitteisto tekee töitään taka-alalla.

Lopuksi vielä varoituksen sana. Hidastettu käyttökokemus toimii huonosti usein toistettuna, ja kolmannella kerralla se sama fiilistely ei ehkä toimikaan halutulla tavalla. Jos käytät tarkoituksellista hidastamista usein käytettävissä sovelluksissa tai palveluissa, harkitse hitauden asteittaista vähentämistä käyttökertojen lisääntyessä.

« Takaisin blogilistaukseen