Menu


Design-tuotteen käyttöliittymä julkisessa tilassa

11.4.2017

Oletko koskaan kiukutellut cappuccino-automaatille tai kärvistellyt tyhjässä porealtaassa, kun et ole saanut luksuskylpylän ammehanaa päälle? Design-tuotteiden voisi olettaa olevan korkeiden suunnittelu- ja materiaalikulujensa ansiosta helppokäyttöisiä, mutta valitettavan harvoin näin kuitenkaan on.

Kun julkisen tilan design-tuotteeseen suunnitellaan käyttöliittymää – oli kyseessä sitten viiden tähden ravintolan aterimet tai kauneushoitolan ovisummeri – on erityisen tärkeää muistaa, että käyttäjä käyttää kyseistä laitetta erittäin harvoin, usein ainoastaan kerran. Käyttökokemuksen on oltava intuitiivinen heti ensimmäisestä käyttökerrasta lähtien.

Tapaustutkimus: hotellin suihku

Yövyin tovi sitten hotellissa Lontoossa, ja kieltämättä jo naureskelin hieman etukäteen paikallisen juoksevan veden omalaatuisille ratkaisuille. Huoneeni hohtavan valkoisessa kylpyhuoneessa minua tervehti, ennakko-odotuksieni vastaisesti, kuitenkin design-suihku modernilla sekoitushanalla.

Lähemmin tarkasteltuna suihku oli tarkoitukseensa nähden hieman liiankin ”design”. Siinä oli päällekkäin kaksi identtistä säädintä vailla mitään merkintöjä niiden tarkoituksesta. Säätimien pyöreän muodon perusteella niiden ensisijainen käyttötapa vaikutti olevan kiertäminen. Kiersin testiksi ensin alempaa säädintä, ja kaikkien toiveitteni mukaisesti suihkusta alkoi virrata sopivan lämmintä vettä. Sehän sujuikin helposti!

Ongelmaksi kuitenkin osoittautui suihkun sulkeminen. No, kun kerran olin saanut suihkun päälle alemmasta säätimestä, kiersin sitä vastakkaiseen suuntaan. Suihkun vesi muuttui hyisen kylmäksi – lämpösäädin, äkkiä vesi takaisin lämpimälle! Loogisesti ajateltuna, jos alempi säädin hallitsee veden lämpötilaa, olisi ylempi säädin varmaankin vedenpainetta varten. Kierreltyäni ylempää säädintä molempiin suuntiin ympäri totesin sen toimivan ohjaajana suihkupään ja hanan välillä.

Julkisten tilojen käyttöliittymiä käytetään usein vain yhden kerran.

Päättelin, että olen pakostikin jättänyt jotain huomioimatta. Yritin painaa, vetää ja puristaa molempia säätimiä. Etsin suihkuammeen ympäriltä lisäpainikkeita. Tässä kohtaa aloin jo tuntea pientä epämukavuutta – ihmiselle on yleisesti ottaen varsin epämiellyttävää ”tulla koneen nolaamaksi”, vaikkei itse tilanteella olisikaan yhtään todistajaa. Kokemuksen kruunasi se, että suihkun suihkuosa oli kiinteästi paikallaan ammeen päällä, jolloin jouduin kököttämään juoksevan veden alla koko tämän taistelun ajan.

Lopulta tein sen, minkä jokainen käyttäjä on jossain vaiheessa varmasti tehnyt: päätin vaan kokeilla kaikkia säätimiä. Käänsin molempia säätimiä vuorotellen, sitten yhtä aikaa, ensin varovasti ja lopulta nopeasti. Päälleni ryöppysi tulikuumaa ja jääkylmää vettä, paineella sekä lorottaen. Tuskaisen kolmeminuuttisen jälkeen – ja uskokaa minua, se on pitkä aika ähertää väärän lämpöisen veden alla – hoksasin, että kun lämpösäätimen kääntää kylmimmälle mahdolliselle, ja vielä siitäkin eteenpäin, menee suihku pois päältä.

Tapauksen jälkeen oloni oli varsin kylmä, ja ennen kaikkea turhautunut. Ei ehkä se voimaannuttava alku tuottavalla päivälle, jota hotelli mainoskuvastossaan tarjosi.

Designia ei ole ilman käytettävyyttä

Nolo suihkukertomukseni on malliesimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun ajatus luksusdesignista dominoi suunnittelua. Vision hotellista ylellisenä ja visuaalisesti nautittavana ympäristönä ei ole paljonkaan arvoinen, jos siitä ei pysty nauttimaan.

Käytettävyyden kannalta esteettisyydessä ei ole mitään vikaa – päinvastoin, kauniiksi koettuihin asioihin jopa projisoidaan funktionaalisia ominaisuuksia. Toisin sanoen, tyylikkäät laitteet koetaan helppokäyttöisempinä kuin mitä ne todella ovatkaan. Tämä kuitenkin vaatii sen, että kyseistä laitetta ylipäänsä pystyy käyttämään, jotta esteettisyyden tuoman lisäarvon on mahdollista syntyä.

Julkisten tilojen käyttöliittymien tyypillinen virhe on suunnitella laitetta ikään kuin kotikäyttöön. Kotoa löytyvien laitteiden käyttöliittymä voi teoriassa olla vaikka kuinka omituinen (vaikkei se tietenkään saisi olla), sillä ajan saatossa käyttäjä tottuu siihen. Design-tuotteissa tällainen käyttöliittymän piilottaminen on hyvin tyypillistä; painikkeet ja säätimet koetaan ikään kuin välttämättömiksi rumistuksiksi muutoin eheän esteettisessä kokemuksessa.

Julkisissa tiloissa, kuten hotelleissa, kuitenkin oleskellaan vain vähän aikaa, jolloin kotikäytölle tyypillistä tottumusta ei ehdi synty. Minimalistinen luksussuunnittelu toimii erittäin huonosti tapauksissa, joissa käyttäjä on vuorovaikutuksessa käyttöliittymän kanssa vain harvoin.

Suunnittelijan on jatkuvasti asetettava käyttäjä oman ajattelunsa keskiöön.

Kukaan ei suunnittelee karseita käyttöliittymiä aivan asioikseen, varsinkaan design-tuotteisiin, joissa ennakko-odotukset ovat korkealla. Kyse on osittain tiedon puutteesta, mutta ensisijaisesti kyseessä on aivan yksinkertainen ajattelemattomuus; käyttäjäkeskeinen suunnittelu todellakin vaatii sen, että suunnittelija jatkuvasti asettaa tulevan käyttäjän oman ajattelunsa keskiöön. Useinhan tilan suunnittelija ei ole käyttökokemuksen ammattilainen, vaan esimerkiksi markkinointi- tai sisustussuunnittelija.

Ratkaisu ongelmaan on yksinkertainen ajatustavan suuntaaminen omasta visiosta käyttäjään – sekä tehdä prototyyppivaiheessa käyttäjätestausta. Näin syntyy julkisen tilan design-tuote, joka on laadukas myös

« Takaisin blogilistaukseen